Nukkumatti

Ei muuta sanottavaa:

Oksymoroni: hiljaisuuden ääni

Blogi on ollut pitkään tauolla, koska työkiireiden myötä Pyhät Korvamadot harvinaistuvat paljon. Kun ei ollut matoja, ei ollut päivityksiä, ja hiljaksiin bloki katosi aktiivisesti auki olevien välilehtien joukosta. Tästä syystä satunnaiset myöhemmin tulleet korvamadot ovat jääneet rekisteröimättä.

Työkiireet ovat palanneet ehkä pahempina kuin koskaan, mutta päätin silti eilen elvyttää tämän blogin heti seuraavan Pyhän korvamadon saapuessa. Luonto oli ystävällinen ja soi sen minulle saman tien.

Nyt soi päässä Simon & Garfunkel -- The Sound of Silence (näyttää siltä, että muoto "The Sounds of Silence" on ihan yhtä validi kirjoitusmuoto):

Korvamadon lähteestä ei ole mitään hajua; joku teiniX hajotti autoni antennin viime vappuna, joten olen elämäntapakokeilun vuoksi ollut lähes täysin ilman radiota kohta vuoden ajan.

Täysin varmuudella olen kuullut tämän viimeksi Watchmen-elokuvassa, mutta pidän erittäin todennäköisenä, että Iskelmä-radiossa se on soinut ennen antennin kuolemaa vielä elokuvan jälkeenkin.

Koska "Finnhits":ien nostalgisuus on ylittämätöntä (huolimatta siitä, etten ollut edes syntynyt Finnhitsien  ensimmäiseen vuosikymmeneen), ottakaa saman tien myös suomenkieliset käännösiskelmäversiot samasta piisistä. Näitä versioita en muista kuulleeni missään sitten lapsuuteni.

Suomiversio on nimeltään "Hiljaisuuden äänet".

Ami Aspelundin versio (-74):

Matti ja Teppo (-84):

---

PS. Muistan blogin loman ajalta selvästi vain tämän korvamadon, koska se oli niin täydellinen yllätys soidessaan aamulla päässä. En pysty keksimään, missä olisin voinut tämän (hirvityksen) kuulla sitten lapsuuteni jälkeen:

(Kyseessä siis Vaahteranmäen Eemeli -lastenlaulu.)

Vähemmästäkin on tehty itsemurhia.

Otsikko ei tarvitse tämän enempää selityksiä. "Nauttikaa".

Synttäripäivän ratoksi baariin,

mutta onneksi vain pääni sisällä. Siellä on Hectorin "Hannikaisen baari".

Syyllinen matoon on aivan saletisti Iskelmäradio, koska sieltä tuo kipale tulee kohtuullisen useasti -- en toki pysty edellistä kertaa muistamaan, mutta se voisi ihan hyvin myös olla eilinen.

Videossa on aivan järkyttävä äänenlaatu, mutta jostain syystä ei Juutuupista ainakaan helpolla parempaa löytynyt.

PAM PAM PAULIN TAIKAKAULIN

Tänään on gradupäivä ja minulla on ainakin vielä motivaatiota, joten julkaistaanpa tämänpäiväinen mato ilman mitään varsinaista johdantotekstiä.

UU II U-A-AA

Törmäsin tähän lauluun ensimmäisen kerran tanssimatolla, ja pidin sitä tuoreena tapauksena, mutta Wikipediaseikkailu osoittaa, että se onkin alun perin vuodelta 1958. Laitan tähän sekä alkuperäisversion että pirteän tuoreemman, joka lienee tehty sienissä.

Alkuperäinen:

Tuoreempi sieniversio:

R A P P I O

Tänä aamuna tappelin sängyssä enimmäkseen itseni (ja vähän parisuhteenikin) kanssa siitä, kuka laulaa hieman punkahtavasti päässäni RAPPIO ON SITÄ ETTÄ RAKASTAA OTTAA HETKESTÄ KIINNI EIKÄ TAHDO TAPPAA.

Päädyin lopulta uskomaan Ismo Alankoon, ja tällä kertaa olin jopa oikeassa. Alkuperäinen kasariversio on käsittämättömän hidas ja löysä poppispiisi, joten 2000-vuoden re-union-keikan versio on huomattavasti parempi valinta: