Tänä aamuna tappelin sängyssä enimmäkseen itseni (ja vähän parisuhteenikin) kanssa siitä, kuka laulaa hieman punkahtavasti päässäni RAPPIO ON SITÄ ETTÄ RAKASTAA OTTAA HETKESTÄ KIINNI EIKÄ TAHDO TAPPAA.
Päädyin lopulta uskomaan Ismo Alankoon, ja tällä kertaa olin jopa oikeassa. Alkuperäinen kasariversio on käsittämättömän hidas ja löysä poppispiisi, joten 2000-vuoden re-union-keikan versio on huomattavasti parempi valinta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti